Varastettu kuolema (Nyrki Tapiovaara, 1938)

Sunnuntai 8.3.2015 klo 15:00 Bio Rex, 35mm, 90 min, S
Alustaja: elokuvatutkija Outi Hupaniittu

Varastettu kuolema oli ensimmäinen Erik Blombergin tuottama elokuva. Rahoituksen järjestämisessä avusti vuorineuvos Matti Viljasen Eva-Lisa -tytär, itsekin aktiivinen lyhytelokuvien tekijä. Käsikirjoitus perustui Runar Schildtin novelliin Köttkvarnen (1919), jonka tapahtumat siirrettiin kansalaissodasta sortovuosiin, Venäjän – Japanin sodan (1904-05) tienoille. Nuoret suomalaiset aktivistit valmistelevat salaisessa kirjapainossaan ”Julistusta Suomen kansalle”. Jotkut heistä ovat sitä mieltä, että sanat eivät enää riitä, ja alkavat harkita aseiden hankkimista. Aktivistiryhmän johtohahmo Robert Hedman joutuu piilopaikasta poistuessaan ruumiintarkastukseen ja yrittää kätkeä muistikirjansa, jonka poimii haltuunsa tilanteen nähnyt Manja, hämäräperäisen liikemiehen ja asekauppiaan Jonni Claessonin ystävätär. Tästä lähtee käyntiin jännittävä draama, jossa ihmissuhteet ovat vahvasti osa aikansa päivänpolitiikkaa.

Ensi-ilta 4.9.1938
Ohjaus: Nyrki Tapiovaara
Tuotanto: Erik Blomberg Oy
Rooleissa: Tuulikki Paananen, Ilmari Mänty, Santeri Karilo, Annie Mörk, Bertha Lindberg, Hertta Léisten

Aikalaiskritiikkejä elokuvasta:

Nyrki Tapiovaaran toinen ohjaustyö kohtasi ristiriitaisen ja yleensäkin varsin varauksellisen kritiikin. ”Jännitysfilmi ja ohjaajan voitto”, otsikoi A. S-o (Aira Sinervo, Suomen Sosialidemokraatti 7.9.1938) ja perusteli: ”Oli suorastaan mestarityötä se, millä ohjaaja Nyrki Tapiovaara [- -] oli luonut uudelleen vanhan Helsingin pimeine ja ahtaine katuineen, huoneistoineen [- -] ihmisineen, jotka tyypiltään olivat kuin leikatut irti vanhojen perhealbumien kellastuneista valokuvakokoelmista. Tällaisessa kaikessa on ohjaaja tehnyt niin huoliteltua laatutyötä, että elokuva nousee huomattavasti yli tavallisen kotimaisen elokuvatason [- -]. Se oli seikkailufilmi, joka ei pyrkinyt niinkään paljon heijastelemaan erästä ajankohtaa kuin korostamaan juonen kehitystä, mutta sellaisena oli se parasta mitä meillä toistaiseksi on tällä alalla luotu.”

Kuvaus sai yleistä kiitosta, mutta sen ”ranskalaisvaikutteita” ei nähty yksinomaan myönteisessä valossa. ”Suomen filmitaide on taidetta, jota kannattaa etupäässä oma kansamme ja sen maalaisväestö”, muistutti A. S-o. ”Jos filmi rupeaa tyylillisesti menemään siihen, että sitä on vaikeata tajuta ja seurata, niin ei voi ennustaa sen tulevaisuudelle hyvää. Lisäksi ei ole syytä uskoa, että tuollainen dekadentti valokuvaustyylittely, joka ehkä on aitoa ranskalaisessa filmissä, olisi aidon suomalaisen hengen mukaista.”

”Kamera katsoo maailmaa milloin ylhäältä, milloin alhaalta käsin, toisinaan taas vinokulmasta ja aivan tavallisesta perusasennostaankin”, kuvaili S-ö (Veikko Sirviö, Ilta-Sanomat 6.9.1938). ”Näin on saatu syntymään varsin erikoinen ja vaihteleva kuvasarja, joka olisi täyden kiitoksen arvoinen, ellei valon ja varjon avulla järjestetyssä tehostuksessa olisi monin paikoin menty liiallisuuteen [- -]. Myönteisenä piirteenä panee merkille myös Matti Kurjensaaren vuorosanojen luistavuuden sekä George de Godzinskyn säveltämän musiikin riittoisuuden tapahtumien säestäjänä, minkä onnistumiseen osaltaan myötävaikuttaa Lauri Pulkkilan yleensä moitteettomasti suorittama äänitys.”

”Aktivistitoimintaa kuvaileva aihepiiri on käsikirjoituksessa jäänyt vaille sitä välttämätöntä johtolankaa”, koki E. H. (Eino Ilmari Hukkinen, Helsingin Sanomat 6.9.1938), ”jota ilman tällainen seikkailunomainenkin, jännitysmomenteista rikas kertomus jää kokonaisuutena melko hajanaiseksi. Tapahtumain johdonmukainen kehittely näyttää näinollen käyneen ohjaajalle (Nyrki Tapiovaara) ylivoimaiseksi. Sensijaan panee ohjauksessa merkille lukuisia yksityisiä onnistuneita kohtauksia, joissa ilmenee vauhtia, dramaattista tehoa ja filmaattista vaistoa.”

”Elokuvan käsikirjoituksesta on ilmeisesti puuttunut sitova punainen lanka, kiinteä juoni, joka olisi pitänyt esityksen koossa”, arveli myös S. S. (Salama Simonen, Uusi Suomi 5.9.1938). ”Ohjaaja Nyrki Tapiovaara on tyytynyt esittämään vain eräänlaisen hajanaisen kuvaelmasarjan, jonka eräät kohdat kieltämättä ovat verrattain hyviä, mutta kokonaisvaikutus jää auttamatta miinuspuolelle. Perusaiheen mielenkiintoisuudesta huolimatta Varastettu kuolema tahallisine tehontavoitteluineen jää vain hapuilevaksi kokeiluksi.”

”Päämääränä käsikirjoitusta laadittaessa ei ilmeisestikään ole ollut hyvä ja kokonainen elokuva, vaan pelkästään sensatio, joka herättäisi huomiota ja josta puhuttaisiin”, ajatteli puolestaan nimimerkki T. (Ajan Suunta 6.9.1938). ”Elokuvan pitäisi esittää helsinkiläisten aktivistiylioppilaiden toimintaa venäläis-japanilaisen sodan aikana. Kuitenkin on tuon toiminnan pohja, rakkaus isänmaahan ja Suomen kansan vapaudentahto jätetty kokonaan syrjään. Asehankinnoissa puuhaavat nuorukaiset voivat aivan yhtä hyvin olla venäläisiä nihilistejä kuin suomalaisia aktivistejakin – edelliseen viittaavat puheet vallankumouksesta ja tsaarista. Kun elokuvan on ohjannut ’tulenkantajana’ tunnettu Nyrki Tapiovaara, ymmärtää, mistä aatteellinen onttous johtuu. Tuosta onttoudesta kärsii sitten koko elokuva: siinä on suomalainen paikallisväri, mutta suomalainen henki puuttuu.”

Lähde: Elonet