Sininen viikko (Matti Kassila, 1954)

Su 10.5.2015 klo 15:00 Bio Rex, DCP, 82 min, S
Alustaja: Tutkija Jari Sedergren puhuu elokuvasensuurista.

 

Matti Kassila ja taiteen vapaus

Bio Rexin tribuuttisarja on edennyt 1950-luvulle! Äitienpäivänä 10.5. nähdään Matti Kassilan parhaaksi elokuvaksi mainittu Sininen viikko (1956). Elokuvassa Telttaniemen leirintäalueella toisensa kohtaavien Unton ja naimisissa olevan Siirin, ramman miehen nuoren vaimon välille syttyy intohimoinen kesäromanssi. Parin onnea varjostaa kuitenkin taustalla vaaniva pelko paljastumisesta. Kassila ei monien aikalaistensa tavoin syyllistä tai moralisoi, vaan lähinnä tutkii, kuinka monimutkainen ihmisluonne kokonaisuudessaan on. Sininen viikko sai Jussi-palkinnot ohjauksesta ja kuvauksesta, mutta joutui myös sensuurin hampaisiin. Siitä poistettiin osia, koska haluttiin ”erottaa uinti nainnista”.

Charlie Hebdo -sarjakuvan toimitukseen tehdyn iskun jälkeen ympäri maailmaa on keskusteltu ja osoitettu mieltä taiteen rajoista, siitä mitä saa sanoa tai näyttää, mitä ei. Sananvapaudesta on keskusteltu suomalaisessa kulttuurissakin, ja pitkään. Esimerkiksi Kansallisen audiovisuaalisen instituutin erikoistutkija Jari Sedegren on kirjoittanut lukuisia artikkeleita sensuurista taiteessa ja elokuvassa. Hänen tutkimuksensa Taistelu elokuvasensuurista. Valtiollisen elokuvatarkastuksen historia 1946–2006 julkaistiin vuonna 2006.

Tutkija Sedergren alustaa Matti Kassilan elokuvan puhuen taiteen ja erityisesti elokuvataiteen sensuurista Suomessa.

Ensi-ilta 28.02.1954
Ohjaus: Matti Kassila
Tuotanto: Suomen Filmiteollisuus SF Oy
Rooleissa: Gunvor Sandkvist, Matti Oravisto, Toivo Mäkelä, Paavo Hukkinen, Kauko Laurikainen, Juhani Kumpulainen, Kaarlo Saarnio, Leo Jokela

Aikalaiskritiikeissä Sininen viikko sai kehuja muun muassa visuaalisuudestaan ja ohjauksestaan:
Ylioppilaslehden (5.3.1954) PaLan (Pekka Lounelan) mukaan ”Sininen viikko on aluevaltaus: se kajoaa vakavasti ja tendenssittömästi kaupunkilaistyöväestön elämään ja elintapoihin.” PaLa havaitsi yleisohjauksen joustavaksi, harkituksi ja rytmikkääksi. Myös Jussi Montosen (Ilta-Sanomat 5.3.1954) mielestä Kassila loi erotiikan tuntua miljöövälähdysten ja kuvarytmin avulla. Vapaan Sanan (28.2.1954) P. B. taas antoi tunnustusta elokuvan visuaalisuudelle: ”Kuvaaja Osmo Harkimo on tehnyt hyvää työtä, rikkaita kuvakompositioita, liikettä kamerassa ja kuvassa, tunnelmaa luonnonkuvauksessa.”

Ruusujen lisäksi jaettiin myös risuja: esimerkiksi Paula Talaskivi (Helsigin Sanomat 28.2.1954) kaipasi Matti Kassilan ohjaukseen inhimillistä kosketusta. Hän huomautti: ”Yleensäkin toivoisi hänen kiinnostuvan ja oppivan ihmisestä enemmän kuin tyypeistä ja toiminnoista.” ”Speakerin käyttäminen silloin kun on paremmat mahdollisuudet puhua sama asia kuvin on yleisön filmillisen käsityskyvyn aliarvioimista”, kirjoitti JuHo (Jukka Holopainen, Suomen Sosialidemokraatti 28.2.1954).