Linnaisten vihreä kamari (Valentin Vaala, 1945)

Sunnuntai 12.4.2015 klo 15:00 Bio Rex, DCP, 98 min, S
Filmiauran nykyiset ja entiset vetäjät kertovat Jussi-palkintohistoriasta

 

Valentin, Regina ja Jussit

Bio Rex -tribuuttisarjan toisena elokuvana nähdään Valentin Vaalan Linnaisten vihreä kamari. Tämä kauhuromanttinen klassikkoelokuva yhdistää monia suomalaisten rakastamia tekijöitä. Vaalan ja Tuomen lisäksi elokuvassa hehkuu naispääosassa Regina Linnanheimo. Elokuvan tarina perustuu puolestaan Sakari Topeliuksen romaaniin.

Jusseja jakavan Filmiauran entinen puheenjohtaja Jukka Vilhunen ja ja nykyinen pj Mika Siltala kertovat ennen elokuvaa tarinoita Jussi-palkintojen juhlakulissien takaa. Miten Jussi-palkinnot jaetaan? Voiko elokuvat laittaa paremmuusjärjestykseen? Kuinka valitaan vuoden ohjaaja?

Vuonna 1944 Helsingin aikakausi- ja päivälehtien elokuvatoimittajat perustivat yhteisen yhdistyksen. Sen nimeksi tuli Elokuvajournalistit ja yhdistys alkoi suunnitella vuosittaisen elokuvapalkinnon jakamista yhdysvaltalaisen Oscar-palkinnon tapaan. Hotelli Adlonissa jaettiinkin jo syyskuussa ensimmäiset Jussi-palkinnot kotimaisille elokuville.

Seuraavan vuonna, 1945, Valentin Vaalan ohjaama Linnaisten vihreä kamari sai kolme Jussia; miespääosasta (Rauli Tuomi), kuvauksesta (Eino Heino) sekä lavastuksesta (Roy alias Tapio Vilpponen). Linnaisten vihreä kamari oli myös vuoden 1945 katsotuin suomalainen ensi-iltaelokuva.

Ensi-ilta 4.2.1945
Ohjaus: Valentin Vaala
Tuotanto: Suomi-Filmi Oy
Rooleissa: Rauli Tuomi, Regina Linnanheimo, Kaija Rahola, Paavo Jännes, Eine Laine, Reino Valkama, Ture Junttu, Mailis Vaaja, Arvi Tuomi, Henny Valjus

Jusseja kahmineen elokuvan ansiot huomioitiin aikalaislehtien kritiikeissä: ”Ei voi olla ihmettelemättä sitä huoliteltua sävyä, jolla elokuva on valmistettu”, kiitti T. A. (Toini Aaltonen, Suomen Sosialidemokraatti 9.2.1945). ”Ohjaaja Valentin Vaala on suorittanut henkilöohjauksen mitä suurimmalla tunnollisuudella. Häntä on erinomaisella tavalla avustanut kuvaaja Eino Heino, jonka kameran käsittelyn ansiosta elokuvan jännittävyys ja salaperäisyys kasvaa huomattavasti. Paikoitellen salaperäinen tunnelma synnytetään yksinomaan kameran avulla, jonka valon ja varjon leikittelyä seurailee ihastuneena. Pääansio oikean tunnelman ja miljöön luomisessa lankeaa kuitenkin Roylle, jonka suurenmoiset lavastukset ja kauniisti sommittelemat puvut tekevät elokuvasta niin puhdastyylisen ja hienostuneen. Hiukan liian hidas tempo elokuvalla kuitenkin on, mikä toisinaan synnyttää pitkäveteisen vaikutuksen.

Kuvauksen ja lavastuksen ansioista oltiin yksimielisiä ja myös näyttelijäin osuus nähtiin ”kauttaaltaan korkeatasoisena” (S. S. eli Salama Simonen, Uusi Suomi 5.2.1945). Erityistä tunnustusta saivat Rauli Tuomi ja Paavo Jännes. ”Juuri hänen tyyppiään on suomalaisessa filmissä kaivattu”, kirjoitti O. V-hl Rauli Tuomesta ja totesi hänen ”varmistavan paikkansa nuorten filmisankariemme eturivissä, niin tyylikäs ja varmaotteinen hänen Kaarle Lithaunsa on.” T. A. luonnehti puolestaan: ”Hän on hyvin miellyttävä, ilmeily hillittyä, kultivoitunutta, ääni kaunis ja hyvin hallittu” (Lähde: Elo.net.)