Asfalttilampaat (Mikko Niskanen, 1968)

Sunnuntai 14.6.2015 klo 15:00 Bio Rex, DCP, 78 min, K16
Alustaja: tuottaja Marjo Kovanen, Koulukino

Mikko Niskasen Asfalttilampaat (1968) kertoo herkästä ja taiteellisesta Ville Hermannista, joka rakastuu veljensä häissä kohtaamaansa Liisaan. Elokuva on rosoinen ja vaikuttava kuvaus nuoresta herkästä rakkaudesta, joka tuhoutuu ahdasmielisen ja moraalisesti sisäsiittoisen pikkukaupungin puristuksessa.

Asfalttilampaiden tunnussävelmänä soi Kai Chydeniuksen Aulikki Oksasen runoon säveltämä ikivihreä kappale Sinua, sinua rakastan, jonka elokuvan aluksi tulee esittämään Vuokko Hovatta. Elokuvan saapuu lisäksi alustamaan tuottaja Marjo Kovanen, joka kertoo Suomen uuden aallon elokuvasta.

Niskanen lähestyy Asfalttilampaissa nuorison ja yhteiskunnan suhdetta entistä intiimimmässä mittakaavassa, tunteiden seikkailun ja sen herättämien reaktioiden kautta. ”Minä en tällä elokuvalla pyri sanomaan mitään suuren suuria. Sen pienen mutta tärkeän asian vain, että meidän olisi päästävä ennakkoluuloistamme toistemme suhteen”, luonnehti Niskanen (Uusi Suomi, 23.8.1968) elokuvansa sanomaa.

Asfalttilampaat joutui tuotantovaiheessa kovaan vastatuuleen. Tuotantoyhtiö FJ-filmi oli saanut uuden johdon ja uuden tuottajan, Jörn Donnerin, jonka kanssa Niskanen ei tullut lainkaan toimeen. Elokuvasta tulikin Niskasen ja Donnerin taistelutanner, kun Donner pyrki muuttamaan koko elokuvan herkkää sävyä muun muassa lisäämällä sen käsikirjoitukseen kaupallisia seksikohtauksia.

Ensi-ilta: 19.12.1968
Ohjaus: Mikko Niskanen
Tuotanto: FJ-Filmi Oy
Rooleissa: Eero Melasniemi, Kirsti Wallasvaara, Pekka Autiovuori, Mirjami Manninen, Paavo Tuominen, Jörn Donner

Aikalaiskritiikeissä elokuvaa arvosteltiin mm. sen sekavuudesta ja kömpelöstä toteutuksesta:
”Mikko Niskasen eräiltä osin jopa ansiokas uutuus jättää jälkeensä sekavan vaikutelman”, ilmaisi Martti Savo (Kansan Uutiset 22.12.1968) kritiikin yleislinjan. ”Kerronnallisesti se on Käpyä rauhallisempi ja Lapualaismorsianta johdonmukaisempi. Siinä on sanottu jokseenkin kaikki, jotta katsoja voisi tehdä tapahtumista ja tilanteista johtopäätöksensä, ja kuitenkin jotain oleellisinta puuttuu. Inhimillinen sanoma jää puolitiehen, syytöksiä on heitelty väsähtäneellä kädellä; keskeisin teema, kahden nuoren rakkaus, kaikista syleilyistä huolimatta vaikuttaa hapuilevalta ja epävarmalta.”

”Elokuvassa on hyvä ajatus, mutta toteutus on lapsellista”, kiteytti Inkeri Lius (Suomen Sosialidemokraatti 22.12.1968) kantansa. ”Parasta siinä ovat kevyet idyllit, kameran ajo alussa pitkin kaupungin katuja, apteekkarin (Salminen) ja lääkärin (Donner) ummehtunut veljeys, Chydeniuksen säveltämä huilumusiikki rakkauskohtauksessa, henkilökuvaus ja näytteleminen jokaisen osallistujan kohdalla.”

Toisaalta elokuvan merkitys suomalaisen elokuvan kentällä on sittemmin nähty keskeisenä: ”–Asfalttilampaat on elokuvana paljon parempi kuin esimerkiksi arvostelijoiden yleensä niin kovasti kiittämä, vuotta aikaisemmin valmistunut Lapualaismorsian”, tuumi Kari Uusitalo (Hyvinkään Sanomat 13.8.1981) ja jatkoi 1992 (Hyvinkään Sanomat 15.10.1992): ”Asfalttilampaat on kaunis ja pienimuotoinen miniatyyri, jonka ominaispaino vain kasvaa korkoa korolle: yhtäaikaa hellä ja julma kohtalodraama – monessakin mielessä sukua suomalaiselle kansanlaululle, joka kauneimmillaan soi kuulaassa kesäillassa. – -Asfalttilampaat on kiistattomasti eräs kotimaisen valkokankaan kaikkien aikojen koskettavimpia rakkaustarinoita.”
Lähde: Elo.net

Aafalttilampaat

Nyt-liite 12.6.2015