Arvottomat (Mika Kaurismäki, 1982)

Sunnuntai 13.9.2015 klo 15:00 Bio Rex, 119 min
Alustaja: elokuvan näyttelijä Juuso Hirvikangas

Suomalaisen elokuvan uuden aikakauden avainteos – Arvottomat

13.9. Bio Rex -tribuuttisarjan elokuvana nähdään Mika Kaurismäen Arvottomat (1982), joka Peter von Baghin mukaan aloitti suomalaisen elokuvan uuden aikakauden. Arvottomat on melankolisen viihdyttävä road movie, jossa taustalla soi suomirockin legendojen musiikkia Rauli Badding Somerjoesta Juice Leskiseen. Elokuva nähtiin kotimaisen elokuvan kertomaperinteen uudistajana ja sen on katsottu kuvaavan todellisuutta tarkkanäköisemmin kuin realismiin pyrkivä elokuva oli aikaisemmin tehnyt.

Sittemmin Kaurismäkien vakionäyttelijäksi kohonnut Matti Pellonpään tekee tässä elokuvassa ensimmäisen pääroolinsa pikkurikollisena nimeltä Manne, joka sotkeutuu rikosten kehään ja pakenee takaa-ajajiaan Helsingistä Savoon ja edelleen Pariisiin. Hänen rinnallaan kulkee Pirkko Hämäläisen esittämä Veera. Toinen käsikirjoittajista, Aki Kaurismäki nähdään Valehtelijasta tutussa Ville Alfan roolissa. Mika Kaurismäki sai Arvottomista parhaan ohjauksen Jussi-patsaan.

Elokuvan alustajana kuullaan Juuso Hirvikangasta, joka tekee roolin Mannen ystävänä, Harrina.

”Pakenetko todellisuutta?”
”Todellisuus tuntuu pakenevan minua.”
”Ehkäpä todellisuudessa ei ole mitään tavoittelemisen arvoista.”

Ensi-ilta: 15.10.1982
Ohjaus: Mika Kaurismäki
Tuotanto: Villealfa Filmproductions Oy
Rooleissa: Matti Pellonpää, Pirkko Hämäläinen, Juuso Hirvikangas, Esko Nikkari, Jorma Markkula, Asmo Hurula, Aki Kaurismäki

Aikalaiskritiikkejä:

Lähes poikkeuksetta aikalaiskriitikot katsoivat olevansa todistamassa jotain uutta. ”Arvottomat ei ole kuin muut suomalaiset elokuvat”, avasi Helena Ylänen (Helsingin Sanomat 16.10.1982). ”Se ei ole realistishumanistinen tosikertomus. [- -]Arvottomat näyttää millaiset mahdollisuudet suomalaisella elokuvalla olisi, jos se malttaisi vapautua kertomaperinteen raskaista kahleista. [- -]Arvottomat, ei ole täydellinen elokuva, mutta se on suuri kokemus. Sen kuvaus on komeata, miljöötaju tarkkaa, dialogi on milloin tyhmän kankeaa milloin upean nautittavaa. [- -] Sen maailma on pelkkää tunnetta ja ajatusta ja joskus se nousee kauniin elegisille ylängöille.”

Olli Väänänen (Savon Sanomat 30.10.1982) analysoi tyylittelyä toisesta näkökulmasta: ”Ympyrä on siis sulkeutunut: elokuva ei enää muistuta todellisuutta, vaan todellisuus alkaa yhä enemmän muistuttaa elokuvaa. Kaurismäkien ensimmäinen elokuva Valehtelija oli kokonaan rakennettu tämän seikan huomaamiselle. [- -] Arvottomat rakentuu pitkälti saman, elokuvien todellisuuden luoman todellisuuden varaan. Ja taikatemppu tapahtuu: yhtäkkiä Arvottomat muistuttaakin sitä maailmaa, jossa me elämme enemmän kuin ns. realismiin pyrkivät elokuvat.” (Lähde: Elo.net)